Avaimenperässäni roikkui pitkään sellainen kolikosta käyvä
metallinpalanen, jolla sai vapautettua marketin sisäänkulun luona odottavat ostoskärryt mukaansa kauppaan.

Jossain vaiheessa joku muutti mielensä ja kaupassa kärryjen luo ilmestyi lappu, jossa pyydettiin jättämään kärryt lukitsematta. Eikä niitä ole ainakaan omien havaintojen perusteella yhtään sen enempää levällään kuin ennenkään.

Tämä on Suomi. Tämä on sellaisten ihmisten maa, jossa suuri enemmistö hoitaa asioita kunnollisesti ja tunnollisesti.

Ostoskärryjen palauttaminen paikalleen nousee siitä samasta suhtautumisesta, jonka takia seisomme odottamassa tyhjän kadun äärellä punaisissa valoissa ja olemme valmiit puolustamaan maatamme, vaikka tulos olisi epävarma.

SAMA ASENNE on mahdollistanut meille rakennetun, toimivan
kokonaisturvallisuuden mallin. Sen henkinen lähtökohta on, että
jokainen voi olla mukana tuottamassa omalla tavallaan ja omalta pieneltä osaltaan yhteistä turvallisuutta.

Erilaiset toimijat rakentavat itsestään iskunkestävämpiä,
lujittaen näin myös yhteistä yhteiskuntarakennetta.

Kansalaisina kyse on kotivaran ylläpitämisestä, asepalveluksesta, kännykän päivittämisestä tietoturvalliseksi, vapaaehtoisesta maanpuolustustyöstä ja ylipäätään kaikenlaisesta vapaaehtoistoiminnasta.

Lukemattomat pienet teot turvallisuuden eteen muodostavat yhdessä lujan rakenteen.

Latviassa on kehitetty iskulause, joka kuvaa tätä asennetta hienosti:
Minun Latviani, minun vastuuni. Tätä vastuunkantoa omasta maasta voi nimittää myös kansalaistahdoksi.

VUODATUKSENI syynä on se, että ajattelen kansalaistahdolle ja
vastuunkannolle olevan ikävän todennäköisesti käyttöä lähitulevaisuudessa.

Olen kaikenlaisten ilkeyksien tapahtumista ennustanut jo aiemminkin, mutta nyt kun tätä tekee julkisesti myös tasavallan presidentti Alexander Stubb, on aika vyöttäytyä.

Venäjän hybriditoiminta on viime viikkoina kiihtynyt Euroopassa poikkeuksellisesti.

Saksan osavaltiovaaleissa Saksi-Anhaltissa Venäjä tuki eri tavoin itseensä myönteisesti suhtautuvia puolueita äärioikealla ja -vasemmalla. Nyt näillä puolueilla on yhteenlaskettu enemmistö osavaltioparlamentissa.

Saksan hallitus Berliinissä joutuu nyt miettimään, miten estetään poliittisille päättäjille kuuluvan liittovaltiotason tiedon vuotaminen Saksi-Anhaltin edustajien kautta Moskovaan.

Jo aiemmin tänä vuonna liittohallitus käynnisti suunnittelun sen varalta, että jokin osavaltio ei turvallisuuskriisissä tekisikään yhteistyötä Naton joukkojen, aseiden ja kaluston kuljetuksissa.

RUOTSIN VAALEISSA oli sentään Suomen tapainen asetelma.
Parlamenttiin ei ollut tarjolla mitään merkittävää Venäjä-ystävällistä vaihtoehtoa, jonka puolesta vaikuttaa.

Siksi Ruotsissa ulkopuoliset hajotusyritykset ovat tähdänneet ennen kaikkea rapauttamaan kansalaisten luottamusta niin toisiinsa, tiedotusvälineisiin kuin vaalikoneistoonkin.

Suomessa Venäjän asiaa ajavilta on kuultu vuosien varrella sitäkin, miten paljon luotettavampi äänestysjärjestelmä itänaapurissa on kuin Suomessa.

Tuttuja ovat myös salaliittoteoriaväitteet tyyliin ”ei se ratkaise kuka äänestää, vaan se kuka laskee äänet”.

Joissain viime vaaleissa näkyvät disinformaatiokentän toimijat ovat käyttäneet hyväkseen lain suomaa mahdollisuutta seurata ääntenlaskentaa itse. Silti hekään eivät ole löytäneet merkkejä tarkoituksellisesta laskuvilpistä.

SUOMEN ENSI KEVÄÄN eduskuntavaaleihin on nyt seitsemisen kuukautta. Jos haluaa toimia elävän ja vahvan suomalaisen demokratian puolesta, voi tavallinenkin kansalainen tehdä asioita.

Ensinnäkin voi lähteä itselleen mieluisan ehdokkaan tukijoukkoihin.

Vaalityö on mielenkiintoista ja hauskaa. Siihen tarvitaan monenlaisten asioiden tekijöitä esitteiden jakajista valokuvaajiin ja tiedonhankkijoista somepostailijoihin.

Toinen tapa on reagoida kampanjoinnin tapoihin. Siinä voi käyttää
tukena puolueiden kesällä julkaisemaa reilun pelin sitoumusta.

Tämä kaikki liittyy ostoskärryihin ja Venäjän uhkaan, joka voi ikävän todennäköisesti pian konkretisoitua uudella tasolla.

Kansakunta vastaa parhaiten uhkaan ja hyökkäykseen sillä, että se toimii edelleen omien tavoitteidensa ja sääntöjensä mukaisesti.

Venäjä yrittää kuvaannollisesti saada ostoskärrymme leviämään pitkin parkkipaikkoja, tekemään vaalikampanjoinnista mahdollisimman epärehellistä ja repivää sekä ylipäätään hajottamaan kansalaisten arkea.

Arki voi häiriintyä, pahastikin, mutta pitämällä pään kylmänä ja viemällä ne oikeat ja myös periaatteelliset kärryt paikalleen kansalaistahtoa osoittaen, selviämme melkein mistä vain.